Millainen on laadukas muovikehys? Miten se eroaa halpatuotantokehyksestä? Mikä kehyksissä maksaa? Tällaisiin kysymyksiin joudumme aina silloin tällöin vastailemaan.  Aika usein kyllä asiakas hetken hyllyjämme tutkittuaan spontaanisti toteaa, että ovatpa nämä kehykset laadukkaan näköisiä. Se on ihan totta. Laatu näkyy kehyksissä ja varsinkin muovikehyksissä. Se näkyy muotoilussa, se näkyy väreissä, se näkyy pinnan kiiltona ja se näkyy vaikkapa siinä, kuinka aisa yhdistyy kehyksen etuosaan melkein saumattomasti.

Mutta mistä on hyvät muovikehykset tehty? Millainen on muovikehyksen valmistuprosessi? Mikä kaikki vaikuttaa lopputuloksen laatuun? Kaikki alkaa hyvälaatuisesta raaka-aineesta. Laadukkaiden “muovi”kehysten materiaali ei itseasiassa ole muovia, vaan aine on nimeltään selluloosa-asetaatti. Se on orgaaninen materiaali, puuvilla- ja puukuitupohjainen polymeeri. Asetaatti on kevyttä, kestävää ja joustavaa. Se on luontoystävällistä, koska se ei ole öljypohjaista. Se on allergisoimatonta. Se on kierrätettävää. Asetaattia pystytään valmistamaan kaikissa sateenkaaren väreissä ja enemmän tai vähemmän läpikuultavana. Kaikesta huolimatta hyvälaatuisia muovikehyksiä tehdään joskus myös ihan oikeasta muovista. Varsinkin urheilukäyttöön tarkoitetuissa kehyksissä selluloosa-asetaatti ei pääse oikeuksiinsa.

Selluloosa-asetaattejakin on erilaatuisia. Euroopassa on kaksi suurta laatuasetaatin valmistajaa, jotka tuottavat suurimman osan mm. Italiassa valmistettujen kehysten raaka-aineesta. Siksi aika usein tilanne on se, että optikkoliikkeiden hyllyissä tulee vastaan saman värisiä, melkein identtisiä merkkikehyksiä usealta eri valmistajalta. Eurooppalaisten tehtaiden lisäksi on pieniä japanilaisia CYL-asetaatin valmistajia, jotka tuottavat pienempiä määriä hyvin korkealaatuisia asetaatteja. Näitä materiaaleja suosivat pienet independent-kehysfirmat ja siksi kaikkein laadukkaimpien muovikehysten tuotanto on keskittynyt Japaniin.

Koska selluloosa-asetaatti on orgaaninen materiaali, pitää sen “kypsyä” ennen kuin sitä voi alkaa työstää kehyksiksi. Laadukkaisiin kehyksiin käytettäviä asetaattilevyjä kypsytetään puolesta vuodesta vuoteen, jotta materiaali saavuttaa stabiilin tilan. Jos kehyksiä aletaan valmistaa liian nopeasti, ne muuttavat muotoaan vielä valmistamisen jälkeen. Kypsyttäminen maksaa, koska se vaatii aikaa ja varastotilaa. Tässä on ensimmäinen mahdollisuus oikaista väärälle polulle. Aina joskus asiakkaan kuulee valittavan, kun hänen kehyksensä löystyy päässä itsestään alta aikayksikön. Silloin on usein kyse siitä, että asetaatin ei ole annettu kypsyä tarpeeksi pitkään. Toinen liian vähästä kypsyttämisestä seuraava ongelma on se, että kehyksen pinnan huokoset eivät kehyksen kiillottamisen yhteydessä sulkeudu kunnolla ja kehys rupeaa harmaantumaan nopeasti käyttöönoton jälkeen.

Kun asetaattilevy on kypsä, sitä voidaan alkaa työstää kehykseksi, mutta jotta tiedetään millaiseen muotoon, tarvitaan joku suunnittelemaan kehys. Hyvä suunnittelutyö maksaa, mutta on teknisesti ja optisesti toimivan, anatomisesti istuvan ja hyvän näköisen kehyksen edellytys. Silmälasikehyksen suunnitteleminen ei oikeasti ole ihan helppoa. Sitä voi kokeilla itsekin, yksinkertaisimmillaan ei tarvita kuin kynä ja paperi. Todellisuudessa tarvitaan sekä luovuutta että paljon ammattitaitoa. Ja inspiraatio. Kehyksen suunnittelutyö voi kestää puoli vuotta – tai joskus puoli vuosikymmentä.

Kehyksen valmistus alkaa siitä, että levystä leikataan karkeasti oikean muotoinen kaksiulotteinen pala, johon jyrsitään linssien aukot. Sen jälkeen kehykseen työstetään sen kolmiulotteinen muoto nenä- ja kulmakappaleineen. Aisat käy läpi samat työvaiheet ja sen jälkeen niihin ammutaan aisan ruoto, se aisan sisällä kulkeva ohut metalli, joka tukee aisaa ja tekee aisanpäistä taivuteltavat. Tämän jälkeen sekä etuosa että aisat viimeistellään käsin lopulliseen oikeaan muotoon. Seuraavaksi saranat kiinnitetään kehykseen. Se voidaan tehdä upottamalla, jolloin sarana kuumennetaan sähkön avulla ja saranan anturat upotetaan sulattamalla kehykseen. Toinen tapa on läpiniitata saranat, jolloin etuosaan ja aisoihin jää näkyviin kaksi pientä metallista pistettä eli niittien kannat. Niittaaminen on perinteisempi ja kestävämpi tapa ja se sopii erityisesti retrokehyksiin. Niitatun saranan korjaaminen on helppoa, koska rikkoutuneen sarana tilalle voi niitata uuden. Joskus näkee myös kehyksiä, joissa on “niitinpäät” vain koristeina ja sarana kuitenkin kiinnitetty upottamalla. Se on vähän fuskua!

Kun saranan osat on kiinni etuosassa ja aisoissa, kehys kiillotetaan. Kiillottamiseen sisältyy kolmesta kuuteen erilaista työvaihetta ja tehdäänpä se koneellisesti tai käsin, on se kaikkein aikaa vievin vaihe kehyksen valmistamisessa. Siksi kiillottaminen tarjoaa mahdollisuuden seuraavaan oikopolkuun; sen lisäksi, että kiillotusjäki vaikuttaa hyvin paljon kehyksen lopulliseen ulkonäköön, vaikuttaa se myös sen kestävyyteen. Mitä paremmin kiillotettu kehys, sitä pidempään pinta pysyy siistinä. Kaikkein hienoin pinta syntyy käsin kiillottamalla. Kiillottamisen jälkeen kehykseen vielä leimataan tai kaiverretaan malli- ja kokotiedot ja siihen asennetaan demolinssit. Sen jälkeen kehys on valmis pakattavaksi.

Todellisuudessa jokaiseen työvaiheeseen sisältyy useita pieniä työvaiheita ja kun töitä tehdään sarjoissa, käsin tehdyn kehyksen valmistaminen kokonaisuudessaan vie aikaa kuudesta kahdeksaan viikkoon siitä, kun raakaversio on leikattu levystä irti. Ei siis ole mikään ihme, että ne jonkin verran myös maksavat.

Miten sitten tehdään oikein halpa silmälasikehys? Se on aika yksinkertaista: muovimassa tursotetaan muottiin ja massa kovetetaan sinne. Sen jälkeen kehys on valmis. No, vähän karrikoiden. Mutta tällaisen teollisen kehystuotannon aloittamiskustannukset ovat huomattavan suuret, jolloin toiminnan edellytyksenä on suuret volyymit. Kun tehdään halvalla ja paljon, voidaan myös myydä halvalla ja paljon.

Mediassa puhutaan usein siitä, että silmälasien hintojen vertaileminen on hankalaa. Tavallaan se on ihan totta. Mutta niin on monen muunkin asian. Autotkin ovat eri hintaisia, samoin polkupyörät. Useimmillä pääsee eteenpäin. Silti ne eivät ole samanlaisia. Ja uskoisin, että todellisen laadun vertaaminen on niissä vielä vaikeampaa kuin silmälaseissa. Laadukkaan kehyksen tuntee, kun sen ottaa käteen. Se on jämäkkä mutta joustava. Se on viimeistelty. Aisat ei irvistele. Saranat ei notku. Se tuntuu hyvältä päässä ja näyttää hyvältä.

Jotta laadukkaista kehyksistä syntyy laadukkaat silmälasit, tarvitaan vielä muutakin. Mutta koska tämä postaus on jo näin aika pitkä, taidan jatkaa siitä ensi viikolla. Mukavaa viikonloppua ja onnistuneita lasikauppoja!